Oikeus elämänkatsomustietoon kuuluu kaikille oppilaille
Uskonnon ja omantunnon vapaus on ihmisen perusoikeus, josta on säädetty Suomen perustuslaissa. Jokaisella on vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslaki koskettaa meistä jokaista, myös alaikäistä lasta ja nuorta. Suomessa on kuitenkin valtionkirkko. Tämän vuoksi myös kirkkoon kuuluvan oppilaan on pakko osallistua uskonnon opetukseen, vaikka haluaisi valita elämänkatsomustiedon. Minulla oli syksyllä ilo pitää eduskunnassa työharjoittelussa yhdeksäsluokkalaista tyttöä, joka hakeutui eduskuntaan suorittamaan opinto-ohjaukseen kuuluvaa työelämään tutustumisjaksoa. Kysyin harjoittelijaltani, olisiko hänellä mielessä epäkohta, johon hän itse haluaisi eduskunnassa puuttua. TET-harjoittelijani halusi nostaa esiin kysymyksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta. Peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen, ellei sitten eroa kirkosta, johon alaikäinen tarvitsee huoltajansa suostumuksen. Siten todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kirkkoon kuuluvankin tulisi kuitenkin saada opiskella elämänkatsomustietoa niin halutessaan. Kirkkoon kuulumaton saa nimittäin itse valita, osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Sama valinnanvapaus tulisi olla kirkkoon kuuluvalla. Nykyään kirkon jäsenyydelle voi olla myös uskonnollisesta vakaumuksesta riippumattomia syitä. Yhä useammin kirkkoon halutaan kuulua kirkon merkittävän yhteiskunnallisen roolin vuoksi, onhan kirkko merkittävä toimija esimerkiksi nuoriso- ja diakoniatyössä. Monet kokevat, ettei kirkon jäsenyyden tulisi estää oppilaan osallistumista elämänkatsomustiedon opetukseen. Uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavalla oppilaalla voi toisaalta olla halu opiskella myös elämänkatsomustietoa osallistuttuaan ensin usean vuoden ajan uskonnon opetukseen. Mahdollisuus tähän voisi positiivisella tavalla tukea oppilaan pyrkimyksiä rakentaa maailmankatsomustaan ja olisi siten pedagogisesti ja myös eettisesti perusteltu. Valmistelimme harjoittelijani kanssa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyimme opetusministeriltä, olisiko tällä hallituskaudella tehtävän perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä mahdollista ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuus, ja voisiko lainsäädäntöä uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voisi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta. Vastauksessaan opetusministeri Jukka Gustafsson kirjoittaa: ”Asia on keskeinen oppilaiden uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Asiasta käydyn keskustelun valossa on syytä tarkastella perusteellisesti uudestaan onko tarkoituksenmukaista tai perusteltua rajoittaa kirkkoon kuuluvien oppilaiden oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja heidän vanhempiensa oikeutta valita lapsellensa opetettava katsomusaine.” Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa. Yhtenä tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta. Elämänkatsomustieto olisi hyvä oppiaine arvokasvatuksen näkökulmasta. Se antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Elämänkatsomustiedon muuttaminen valinnaiseksi oppiaineeksi olisi edistysaskel kohti arvoiltaan suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ilman muuta näin on. Uskonnon opetus pitäisi yksinkertaisesti korvata ET:llä. Kieltenopetuksessakin olisi tarkistettavaa, erityisesti Itä-Suomessa, jossa alkaa jo olla suuri venäjänkielinen vähemmistö.
Mikä olisi se uusi ikäraja, jonka jälkeen vanhemmilla ei olisi enää kasvatusvastuuta lapsestaan ja oikeutta samalla siirtää omaa arvomaailmaansa lapselleen?
Vanhemmat saavat syöttää lapselleen pelkkää kasvisruokaa, pukea kierrätysvaatteisiin ja lähettää pioneerileirille, jos näin haluavat. Vanhemmat siis päättävät lapsestaan, ja millaisen arvomaailman haluavat lapselleen, muunlainen malli kuuluu totalitarismiin.
Alanko-Kahiluoto kirjoitti koulun uskonnonopetuksesta, ei vanhempien kasvatusvastuusta.
Eikö vanhempien päätösvalta siitä, mitä lapsi koulussa opiskelee, kuulu vanhempien kasvatusvastuun piiriin?
"Peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen, ellei sitten eroa kirkosta, johon alaikäinen tarvitsee huoltajansa suostumuksen."
Rippikouluun mennään yleensä sinä vuonna kun täytetään 15 vuotta. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jossa nuoret tunnustavat julkisesti kristillisen uskonsa. Julkisen tunnustuksen idea on selvästikin se, että kukaan muu ei voi tehdä sitä kysymättä kyseisen ihmisen suostumusta (toisin kuin lapsikasteessa); julkinen uskontunnustus on merkki siitä, että nuori itse ymmärtää, mistä kristillisessä uskossa on kyse ja tunnustaa sen olevan oma uskontonsa.
Jos 15-vuotias katsotaan riittävän kypsäksi tekemään tällaisen uskonnollisen päätöksen, hänen tulisi myös saada päättää uskonnonopetuksestaan koulussa. Tämä ei tarkoita, että vanhempien kasvatusvastuu loppuisi siihen. Mitä vanhemmaksi lapsi varttuu, sitä enemmän hänellä on kykyä muodostaa omat mielipiteensä asioista.
Konfirmaatio tarkoittaa jäsenyyden vahvistamista. Siksi onkin outoa, että vaikka ei alle 15-vuotiaana ole jäsenyyttään vahvistanut, niin silti on pakotettu uskonnonopetukseen, jos vanhemmat ovat lapsensa kirkon jäseneksi liittäneet.
Rippikoulu ei myöskään ole pakollinen, mutta vaikka jäsenyyttään ei konfirmaatiossa vahvistaisikaan, niin joutuu kirkollisverot maksamaan tuloistaan (joita nykypäivän nuorilla usein on) jos vanhemmat eivät anna lupaa erota kirkosta.
"Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
Niin ei pitäisi olla, mutta kun on katsottu hyvyydelliseksi aivopestä KAIKKI lapset syntymästä alkaen johonkin kulttiin -tai vähintään sen löyhiin rituaaleihin(joulut, pääsiäiset jne.)-, on siitä sitten myöhemmin joidenkin laiskimpien, alistuvimpien ja tyhmimpien vaikea irtaantua. Oli kyse vaikka mistä sadusta, niin jotkut ovat lapsuusikäisen aivopesunsa tiedostamattomia uhreja lopun ikäänsä. Toki senkin on oltava sallittua, mutta siitä voi olla eri mieltä kannattaako ihmiskunnan touhottaa hulluilla kaavoilla vielä kovin kauaa, kun ne eivät ole tähänkään mennessä muuta kuin lisänneet ongelmia.
Suomessa on tosiaankin valtionkirkko, mutta miksi?
Nykypäivänä, jolloin alati kasvava osa väestöstä on joko kokonaan uskonnotonta tai harjoittaa jotain muuta uskontoa kuin valtionuskontoa, ei uskonnonopetus kouluissa tuo kuin ongelmia ja rahanmenoa. Kaikkein kätevintä ja edullisinta olisi tosiaankin kaikille yhteinen elämänkatsomustieto.
Tietenkin kouluthan voisivat tarjota tilat, mikäli jokin seurakunta haluaisi opettaa uskontoaan vapaaehtoisille varsinaisten koulutuntien jälkeen.
Siksi, että erilaisten yhdyskuntien ja lahkojen uskonnon opetus ei ole standardisoitua eikä opetusviranomaisten valvomaa. Tietysti se voi olla erittäin tehokastakin, kuten Yhdysvaltain esimerkki osoittaa:
""41 prosenttia amerikkalaisista odottaa Jeesuksen palaavan pian" (HS 24.6.2010)
Samaan aikaan kuin kauhistellaan erilaisten lahkojen toimintaa, monet olisivat valmiita antamaan niille kaiken vallan lasten uskontokasvatuksessa, joka uskonnonvapauden perusteella olisi viranomaisvalvonnan ulottumattomissa.
Tietysti opetus vähenisi, mutta jos eri tutkimusten mukaan noin 15 prosenttia suomalaisista laskee itsensä uskovaisiksi (kristityiksi), olisi merkittävä osa lapsista tämän uskonnollisten yhteisöjen järjestämän opetuksen piirissä. Täydellisen uskonnottomaksi, eli ateistiksi, määrittelee itsensä suomalaisista vain 5 prosenttia, joten kovin suuresta uskonnottomien joukosta ei voida puhua.
Koulun järjestämä uskonnon opetus on sentään aika tylsää. Vapaissa suunnissa voidaan harjoitella esim. profetoimista tai näkyjen näkemistä, ja näin "hulluus" sen kuin lisääntyisi, mikä tuskin on vapaa-ajattelijoidenkaan tavoite. Sitä en tiedä, mitä muiden yhteisöjen, kuten koraanikoulujen opetus voisi sisältää.
Tämä hämärä, sittemmin poistettu, juttu Aamulehdessä ainakin kertoi sen, että viranomaisten intressissä on uskontojen opettaminen edelleen kouluissa, opetusviranomaisten valvovan silmän alla. http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/archive/index.php/t-650439.html
En toki tarkoittanutkaan, että koulut antaisivat tiloja ihan kaikille hihhulilahkoille.
Pääpointtini oli etten ymmärrä miksi verovaroilla pitää selvittää Mooseksen seikkailuja erämaassa.
Siksi, että vain siten yhteiskunta pystyy valvomaan uskonnon opetusta. Eikä kyse ole vain Mooseksen seikkailuista, vaan myös kaikkien muiden uskontojen hahmojen, joiden edustajia edes muutama koululainen löytyy.
Kolmanneksi uskontojen tunteminen on myös kulttuurien tuntemista. Jotta voi ymmärtää toisten uskontoja, täytyy ensin ymmärtää omaansa.
Täällä Pohjois-Euroopassa asuvat maailman maallistuneimmat ihmiset, joten meidän on vähän vaikea käsittää sitä, että on alunperin kreikkalainen ajattelutapa erottaa ihminen uskonnosta. Muualla maailmassa, kuin kreikkalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä, ei tällaista erottelua tehdä.
Järjestälminen perusarvojen romuttaminen jatkuu. Vuosikymmenet vasemmiston ja vihreiden ajamana! En usko että yhteisömme on ollenkaan parempi, vaikka muslimit lisäävät vastaavasti rauhanuskontonsa opetusta!
Maailmalta taasen kantautui, kuinka Etelä-sudanissa tapettiin yli 3000 naista ja lasta, suurin tekijä, että olivat kristittyyn heimoon kuuluvia!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia