Päihdehoito pakolliseksi rattijuopumuksen uusijoille

Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli kaikkiaan 21 000 rattijuopumustapausta. Todellinen luku on tätäkin suurempi. On arvioitu, että vain joka kahdessadas rattijuopumus tulee poliisin tietoon. 

Liikenneturvan (17.10.2011) tilastokatsauksen mukaan rattijuopumustapauksissa on viimeisen viiden vuoden aikana kuollut keskimäärin 81 ja loukkaantunut 959 henkilöä vuosittain. Luvut ovat pysäyttäviä.   Jokainen onnettomuus on liikaa. Viimeisin törkeä rattijuopumustapaus tapahtui tammikuun ensimmäisellä viikolla Helsingin Viikintiellä, kun 11-vuotias tyttö tuli yliajetuksi suojatiellä.   Rangaistusten riittämättömyydestä kertoo juuri se, miten moni ratista kärähtänyt uusii tekonsa. Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan 2/3 rattijuopumuksesta kärähtäneistä jäi viiden vuoden aikana uudelleen kiinni ja 8-9 % uusi tekonsajo vuoden sisällä. Uusijoilla on takanaan usein törkeitä rattijuopumuksia.   Nykylain mukaan törkeästä rattijuopumuksesta rangaistuksen saanut voi saada ajokorttinsa takaisin jo kolmen kuukauden kuluttua sen menettämisestä. Rattijuopumukseen syyllistynyt voi myös pyytää valvottua ajo-oikeutta, jossa hän ajokiellon sijasta saa ajaa alkolukolla varustetulla ajoneuvolla. Menettelyä käytetään kuitenkin harvoin, samoin kuin alkolukkoja yleensäkin. Elokuun alusta 2011 alkolukot tulivat pakollisiksi vain ajoneuvoihin, joita käytetään tilauskuljetuksissa kouluun ja päiväkotiin.    Alkolukko olisi kuitenkin tehokas tapa estää humalassa ajaminen ja siksi sen tulisi mielestäni olla vakiovarusteena jokaisessa autossa. Minusta tämä ei karmeat tilastot huomioon ottaen olisi ollenkaan liioiteltua.   Ajokortin poisottaminen ei estä ajamasta autoa, ja alkolukkokin voisi tehokkaimmin toimia esteenä, jos se olisi varusteena jokikisessä autossa. Jos alkolukkoa ei kaikissa autoissa olisi, voisi rattijuopumuksesta kärähtänyt lähteä juovuksissa liikenteeseen myös varastetulla tai laina-autolla. Teinkin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten hallitus aikoo toimia jotta alkolukko saadaan pakolliseksi kaikkiin tai vähintään rattijuopumuksesta tuomittujen ajoneuvoihin.    Rattijuopumus on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jonka taustalla on muita yhteiskunnallisia ongelmia. Siksi kuolonuhrien vähentämiseksi ei pelkkä rangaistusten koventaminen riitä.    Rattijuopumuksen uusiutumista on pyritty estämään valvonnalla, rangaistuksilla ja hoitoon ohjaamalla. Rattijuopumuksesta kärähtäneen ei kuitenkaan ole pakko hakeutua hoitoon.    EU-direktiivi velvoittaa viranomaisia puuttumaan päihtyneenä kiinni jääneiden kuljettajien ajolupaan. Päihtyneenä ensi kertaa tavatut kuljettajat ohjataan ensisijaisesti omalääkärin vastaanotolle. Toistuvasti päihtyneenä kiinni jääneet ja ammattiautoilijat ohjataan A-klinikoille. Siinä kaikki. Loppu on rattijuopon oman aktiivisuuden varassa. Rattijuopumustuomion saaneen voi kuitenkin olla vaikea lähestyä omalääkäriä (sikäli kuin terveysasemalle sattuu aikaa saamaan) eikä yksittäisellä lääkärillä välttämättä ole riittävästi kokemusta ajokyvyn arvioinnista tai seurannan toteuttamisesta.   Tutkimusten mukaan lääkärin tekemä päihdearvio on myös tehoton hoitoon ohjauksen tapa, koska päihdearvioon ohjatuilla ei useinkaan ole omaa motivaatiota hoidon aloittamiseen.    Lopputulos on, ettei nykyinen perusterveydenhuollon ja A-klinikoiden varaan kehitetty arviointijärjestelmä kykene ennakoimaan niitä, jotka ovat vaarassa uusia tekonsa.     Omituiselta tuntuu sekin, että törkeästä rattijuopumuksesta tai törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta rangaistuksen saanut voi saada ajokorttinsa takaisin jo kolmen kuukauden kuluttua, mutta henkilöllä ei ole velvollisuutta eikä pakkoa osallistua päihdevierotukseen. Minusta tämä ei ole inhimillistä edes (nuorta) rattijuoppoa kohtaan.    Lukuisia kertoja rattijuopumukseen syyllistynyt on todennäköisesti niin syvällä ongelmiensa kanssa, että tarvitsee yhteiskunnan puuttumista päästäkseen eroon päihteistä. Toistuvasti kiinni jääneet käyttävät yleensä päihteitä sekä säännöllisesti että runsaasti.    Molemmat nykyiset sosiaali- ja terveysministeriön ministerit ovat puhuneet myönteisesti päihdeäitien pakkohoidon puolesta. Rattijuoppo on analogisesti samassa tilanteessa kuin päihdekoukussa oleva äiti, joka vahingoittaa syntymätöntä lasta riippuvaisuutensa takia. Harva päihderiippuvainen tietoisesti ajattelee satuttavansa toista. Niin vain käy, kun ongelmat syvenevät. Kysyinkin tänään kirjallisella kysymyksellä STM:n ministereiltä, ovatko he valmiita laajentamaan pakkohoidon myös rattijuopumuksen uusijoihin.    Järjestelmämme ei kerta kaikkiaan toimi, jos rattijuopumuksen uusija ei ole pakotettu hakeutumaan hoitoon. Totuus kuitenkin on, että moni riippuvaisuudesta kärsivä tunnustaa ongelmansa aivan liian myöhään, jos koskaan. Siksi minusta olisi yksinomaan inhimillistä, että päihdehoito olisi pakollinen kaikille rattijuopumuksen uusijoille.