Outi Alanko-Kahiluoto Vihreiden kansanedustaja Helsingistä.

Päihdepalvelut pakenevat apua tarvitsevaa - kuntoutusta on tarjolla liian vähän

”Olen käynyt kampanjakiertueella tapaamassa alkoholistityötä ja huumetyötä tekeviä järjestöjä. Uskomattoman arvokasta työtä. Erityisesti Suojatie ry:n toiminta entisten huumeongelmaisten kanssa teki vaikutuksen”.

- Pekka Haavisto -   Olen seurannut Haaviston esimerkkiä ja käynyt tutustumassa päihdepalveluihin Helsingissä, muun muassa Suojatie ry:n vertaistukeen perustuvaan toimintaan Kallion Harjulassa, suonensisäisiä huumeita käyttävien tukipalveluihin Itäkeskuksen Vinkissä, korvaushoitoa antavaan Helsingin Eteläisen A-klinikan toimipisteeseen Sörnäisissä  sekä päihderiippuvaisten perhehoitoon Pitäjänmäellä.    Näiden vierailukäyntien jälkeen päälimmäisin tunteeni on valtava kiitollisuus kaikkia päihdepalveluiden parissa työskenteleviä kohtaan.    Halusin tutustua päihdepalveluihin selvittääkseni itselleni, mitä päihdepalveluista puhuttaessa toistetuilla fraaseilla tarkoitetaan: mitä tarkoittaa, että päihde- ja mielenterveyspalvelut pitäisi saada samalle luukulle? mitä moniammatillisuuden tarve päihdepalveluissa tarkoittaa? mistä tietosuojaongelmat päihdepalveluissa johtuvat?    Ennen kaikkea halusin päästä eroon myös siitä tunteesta, että päihdepalveluiden kenttä on sirpaleinen, ja ettei sen kokonaisuudesta ota selvää. On vaikuttanut siltä, että päihdepalveluita vaivaa sama kuin mielenterveyspalveluita: pirstaleisuus, katkonaisuus, ja huono saavutettavuus. Valitettavasti tämä on se tunne, joka minulla on edelleen, ja sen monet päihteiden käyttäjät, toipujat ja entiset käyttäjät ovat vahvistaneet. Päihdekuntoutukseen, kuten terapiaan, on Suomessa todella vaikea päästä.    Suomalaisen päihdehoidon painopiste tuntuu tällä hetkellä olevan korvaushoidossa. Korvaushoito on kaksiteräinen miekka: yhteiskunnalle se kannattaa, sillä korvaushoito poistaa haittoja ja siivoaaa monia päihteisiin liittyviä ilmiöitä silmistä ja tilastoista. Itse päihdeongelmaa korvaushoito ei silti poista. Kunnille korvaushoidon tarjoaminen kannattavaa, koska tarjoamalla huumeongelmaan apua hakevalle korvaushoitoa on hoitotakuun kirjain täytetty.   Monet sanovatt, että korvaushoitoon on helppo päästä, mutta jos haluat vierottautua korvaushoidosta ja huumeista kokonaan, ei kuntoutusta välttämättä edes tarjota, saati että kuntoutuspaikkoja olisi riittävästi tarjolla. Ja jos pääset kuntoutukseen, kestää se korkeintaan kuukauden, mikä on aivan liian lyhyt aika päihteistä vierottautumiseksi, puhumattakaan kaikkien niiden ongelmien ratkeamista, joita päihteidenkäyttöön liittyy - joko käyttämisen alkusyynä tai sen seurauksena. Fyysisen riippuvuuden poistaminen ei riitä, pitää olla myös psyko-sosiaalista kuntoutusta: sen opettelemista, miten omat tunteet voi kohdata, miten ihmissuhteissa ollaan ja toimitaan, töissä käydään ja yhteiskunnassa toimitaan.    Kuntouttavia palveluita on lyhytnäköisesti ajettu ajas 90-luvulta lähtien - hoitojaksot ovat lyhentyneet eikä hoitopaikkoja yksinkertaisesti ole riittävästi. Minusta on lähes heitteille jättämistä antaa korvaushoito 19-vuotiaalle ohjaamatta häntä sen lisäksi minkäänlaiseen kuntoutukseen.    Suomi on päihdeongelmainen yhteiskunta, jolle ongelman hoitamatta jättäminen tulee vielä kalliiksi. Jo nyt on nähtävissä päihdeongelmien ylisukupolvistumista, periytyvää huumeongelmaa. Usein päihdeongelmasta kärsii koko perhe, ja käyttäjän lisäksi hoitoa tarvitsisivat muutkin perheenjäsenet, jotka ovat mahdollisesti myös käyttäjiä. Piikinvaihdossa saattavat käydä yhdessä äiti ja lapsi tai isoäiti ja lapsenlapsi. Suomessa on jo kolmannen sukupolven päihderiippuvuutta.    Tänään ajattelin, että nyt ehkä tiedän, miksi ympäristöstä välinpitämätön piikittäminen on Helsingissä lisääntynyt. Ehkä näiden piikittäjien kotona huumeet ovat tavanomainen asia, jota ei tarvitse kenellekään kommentoida. Ihan sama, vaikka joku ulkopuolinen näkisi.    Siksi oli lohdullista vierailla Pitäjänmäen perhehoitoa antavassa yksikössä, jossa hoidossa ovat huumeiden käyttäjät ja vierottautujat yhdessä pienten lastensa kanssa. Eihän se ratkaise mitään, että lapsi otetaan huostaan ja vanhemmat jätetään jatkamaan huumeiden käyttöään. Perhettä on hoidettava kokonaisuutena.    Kuulin eräältä korvaushoidossa olevalta, että hänen tuntemistaan korvaushoidon asiakkaista yli 90% jatkaa huumeiden käyttöä. Korvaushoito vie pois pahat oireet, säästää henkiä ja varmasti vähentää esimerkiksi rikollisuutta, mutta ei se ole ratkaisu, jos henkilö kaipaa huumetta saadakseen siitä hyvän olon. Sitä korvaushoito ei anna, se vain poistaa vieroitusoireet. Ei siis ihme, ettei korvaushoito riitä, jos ongelmia päihteiden käytön taustalla ei ratkota. Jokin syy useimmilla on siinä, että aistit on turrutettava ja minä saatava kuntoon, jossa kaikki on samantekevää.     Korvaushoito on selvästi tarpeellista, mutta täysin riittämätön ratkaisu räjähdysmäisesti kasvaneeseen päihteiden käyttöön. Neulanvaihtopisteet, kuten Itäkeskuksen Vinkki (jossa tänään vierailin), ovat samalla tavalla tarpeellisia kuin korvaushoito: Vinkissä jopa suonen sisäisiä huumeita käyttäväkohdataan ihmisenä, hänen kuulumisiaan kysytään, ja hän saa sen avun, joka hänelle vain voidaan antaa.    Jos päihdehoitojen alkupäässä on päihteistä riippuvainen käyttäjä, ljoka käy esimerkiksi Itäkeskuksen Vinkissä, on loppupäässä Suojatie ry:n tarjoama jälkikuntoutus, matalan kynnyksen kohtauspaikka entisille päihteiden käyttäjille ja heidän läheisilleen. Ainoa pääsyvaatimus Harjulaan on totaalinen päihteettömyys. Vertaistoiminnan ydinajatus on siinä, että parhaiten päihteiden käytöstä toipuvaa ymmärtää toinen entinen päihteiden käyttäjä.    Päihteiden käyttö on yhteiskunnassamme edelleen tabu, jota päihderiippuvaisen on vaikea ottaa esille jopa sen jälkeen, kun riippuvaisuus on jäänyt menneisyyteen. Tästä puhuivat esimerkiksi Suojatie ry:n vertaistukea antavat entiset päihderiippuvaiset. Käyttöä on esimerkiksi työpaikalla tai neuvolassa sosiaalisen tuomion pelossa vaikea tunnustaa. Pelkona on, että tulee tuomio, mutta ei apua. Selvästikin neuvolatarkastusten pitäisi Helsingissä olla aikaisemmin kuin ne nyt ovat, ja neuvoloissa ja työterveyslääkärissä pitäisi kysyä reippaasti, onko päihteidenkäyttö ongelma, ja tarjota apua, jos ongelma on olemassa. Ei vain kuntoutus ole tärkeää, kaikkein tärkeintä on huolehtia palvelujen laadusta ihan alusta saakka neuvolasta kouluterveydenhuoltoon ja terveyskeskuksiin.    Huumeet ja päihteet ovat tabu niin kauan kuin ei ymmärretä, että aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa voi sortua käyttäväksi, kuka tahansa voi parantua: toivottomia tapauksia huumeiden käyttäjissäkin on vain pieni prosentti. Auttaminen kannattaa aina, ja se on yhteiskunnan velvollisuus oli apua tarvitseva kuka tahansa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Käyttäjän suburbian kuva

Taas osoitus siitä mitä järki ja sydän saa aikaan vihreässä politiikassa. Paljon tietoa tässä, vaikka kun on noilta ongelmilta itse välttynyt niin hyöty kohdallani on lähinnä etten suhtaudu pelokkaasti Vinkin tapaisiin paikkoihin, esim siihen diakonissalaitoksen ambulanssiin joka kirjastoauton tapaan sukkuloi Vantaalla kai neulanvaihdossa.
Hienoa että jaksat tehdä näitä raportteja ja katsauksia.

Käyttäjän hanante kuva

Tuo oli turha veto kun vedit Haaviston esimerkkinä päihdepalveluihin. Ihan oikeasti olen ollut päätoimisesti kahdeksan vuotta kolmennen sektorin työssä mukana ja voin sanoa ettei ole tunkua ollut tähän työhön.
Jos olet kiinnostunut niin Vantaalta voisitte ottaa hieman mallia kehittelystä. Vantaa vihreät ovat myös itse kiinnostuneita aioiden hoidosta päihdepuolella. Ettei nyt menisi kaikki teidän piikkiin, niin yhtä kiinnostuneita on myös muut poliittiset ryhmät. Olen heidän kaikkien kanssa tehnyt hyvää yhteistyötä noin kolmen vuoden ajan.

Vantaa kehittääkin ensimmäisenä päihdepalveluja, tehostamalla laitoshoitoja. sana tuntuu tietenkin hirviöltä, mutta todellisuudessa se tarkoittaa turhien laitoshoitojen karsimista ja panostamista avopalveluihin, joka pitää sisällään A-Klinikka työn kehittämisen, katkaisusaseman kehittämisen, koti-katkon, asumispalvelujen, sekä kuntouttavan työn kehittämisen. Suurta roolia tässä kehityksessä tuo osamisellaan myös kolmas-sektori. Vantaa on myös ensimmäinen tai ensimmäisiä joka pisteyttänyt asumispalvelujen kilpailutukseen päihdetyönammattitutkinnon ja kokemusammattilaisuuden. Helsinki kopio myös hieman tuota mallia omissa kilapilutuksisaan, pienen painostuksen alaisina, mutta Helsingille on kuitenkin vaikeuksia oppia ymmärtämään päihdetyönammattitutkinnon pätevyys ja koulutustaso, vaikka tutkinto luetaan päihdetyön jatkokoulutukseksi? Helsingin omat ongelmat johtuvat sen omista byrograattisista vaikeuksista ja suuresta ja kalliista hallinosta.
Tänäpäivänä tarvitaan erillaisia asumis ja tukimuotoja. Valitettavasti molemmat kaupungit ovat karsineet omista hoitoideologista syistä johtuen toimivat Kristilliset hoitokodit ja myllyhoityhdistyksen. Näissä kahdessa toimintamallissa tulokset ovat jatkohoitoineen olleet kuitenkin kiistämättä parhaimpia tuloksia.
Päihdepalveluihin tulee jatkossakin olemaan suuria ongelmia ja niitä lisäävät nimenomaan huumeet ja korvaushoito. Nuorten ongelmat lisääntyy ja tulee seuraavana suurena haasteena eteen. Vanhusten ongelmathan ovat jo nousseet muutama vuosi sitten esiin. Ykköspäihde on edelleen alkoholi ja sen jälkeen tulenee sekakäyttö, ja huumeet. Valitettavasti huumeet on se kaikkein vaikein ongelma päihdekentässä, koska se tuo mukanaan myös paljon muita ongelmia mukanaan.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja